Lisäyksiä ohjelmaan – Pakkasukko goes kulttuurikeskus!

Pakkasukko Blues n´ Jazz laajenee ja monipuolistuu peräti viisipäiväiseksi.
13. kerran järjestettävän rytmimusiikkifestivaalin ohjelmaan on lisätty kolme mielenkiintoista tapahtumaa.

Ke 31.1. Jussi Raulamo – luento & konsertti.

Teatteriravintola klo 18.00-20.00.

Tilaisuuteen on vapaa sisäänpääsy.

Jussi Raulamon, 51, musiikille leimallista on vanhan ajan henki. New Orleansin keinuva rytmi siivittää läpitunkevaa laulua, joka voisi olla peräisin savikiekolta. Raula ei voisikaan olla tämän päivän popvirrasta kauempana, vaikka itse hän kokee tekevänsä silti musiikkia tässä ajassa.

Raulamo alias Jo´ Buddy on ansainnut kulttistatuksensa vuosien kovalla työllä. Oman tiensä kulkija tunnetaan takuuvarmana ammattimiehenä, joka taivaltaa jo 36:tta keikkavuottaan ja on ehtinyt innoittaa monia alansa huippuartisteja myös kansainvälisesti. Jo’ Buddyn originelleja kitarasoundeja on jäljitelty jo vuosia aina Kaliforniaa möten, sekä hänen biisejään esittävät ja levyttävät tänään alansa huiput Skandinaviasta Englantiin sekä Pohjois-Amerikkaa, aina Floridaa, New Orleansia & Teksasia myöten.

– Tarkoitukseni ei ole olla mikään systeemin ulkopuolinen outolintu, vaan työtään ihmisten parissa omalla käsialallaan tekevä, aikansa kliseitä välttelevä muusikko, Raulamo kuvailee rooliaan musiikkimaailmassa.

To 1.2. Oulun pop- & jazzkonservatorio: Tribute to Melody Gardot.

Teatteriravintola klo 17.00-18.15.

Konserttiin on vapaa sisäänpääsy

Oulun pop- & jazzkonservatrion musiikinopiskelijoiden Melody Gardotin tuotantoon pohjautuva konsertti. Vuonna 1985 syntynyt Melody Gardot on amerikkalainen jazzlaulaja, lauluntekijä ja kitaristi, joka on imenyt vaikutteensa bluesin ja jazzin suurilta nimiltä kuten Judy Garland, Janis Joplin, Miles Davis, Duke Ellington, Stan Getz ja George Gershwin.

Hänen tunnetuin hittinsä on ”Baby I’m a Fool” vuodelta 2009. Gardot on ollut myös Grammy -ehdokkaana.
Gardot oli vuonna 2003 polkupyöräonnettomuudessa, jonka seurauksena hänelle jäi yliherkkyys valolle ja äänille. Siksi hän joutuu käyttämään tummia laseja ja sokeainkeppiä liikkuessaan.

Pe 2.2. Elokuva Tuhansien raitojen miehet – Suomen kompin tarina.

Kulttuurikeskuksen iso auditorio klo 18.00.

Dokumenttielokuvan kesto 60 minuuttia.
Paikalla on myös elokuvan ohjaaja, kemiläislähtöinen Tommi E. Virtanen.
Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Tuhansien raitojen miehet -dokumentti kertoo studiomuusikoista ja heidän kultakaudestaan1960–90-luvulla, ennen kuin digitalisoituminen muutti peruuttamattomasti äänitelevyjen tuotantotapaa. Studioiden ydinryhmäksi valikoitui pieni porukka, jota kaikki tuottajat halusivat käyttää. Heidän avuihinsa kuuluivat koko populaarimuusikin tyylikirjon hallinta ja salamannopea nuotinlukutaito. Kapellimestarien käsissä nämä rautaiset ammattilaiset olivat kuin muovailuvahaa, jotka luovuudellaan pystyivät tarjoilemaan aina kulloiseenkin levytykseen tarvittavat soundit ja kompit.

Ikoninen Hopeinen kuu on kansallisaarteitamme ja kaikki tietävät sen laulajan, legenda Olavi Virran. Laulun saksofonisoolo on myös tuttu, sitä on helppo hyräillä, harva kuitenkaan tietää, että tenorisaksofonia soitti Seppo Rannikko.
Vastaavanlaisia tarinoita on lukuisia. Tuomo ”Nappi” Ikosen unohtumaton rumpufilli Tapani Kansan R-A-K-A-S – iskelmässä, Jukka Tolosen kitarasoolo Rauli ”Badding” Somerjoen Paratiisissa tai Heikki Laurilan wah-wah-kitara Uuno Turhapuro -elokuvien tunnusmusiikissa.

Nämä ikivihreiden laulujen soittajat ovat kuitenkin jääneet taustalle, suurelta yleisöltä tuntemattomiksi. Nyt nämä tuhansien unohtumattomien laulujen takana olleet muusikot, suurelta yleisöltä tuntemattomiksi jääneet taiturit, nostetaan esille. Elokuva kertoo, millaista soittajien arki oli, kun sessioita saattoi olla kolmekin päivässä, eikä usein tiedetty kenen levyä oltiin tekemässä. Biisejä tehtailtiin vuosikaudet liukuhihnalla – kuitenkin aina rautaisella ammattitaidolla.

Tuhansien Raitojen Miehet -elokuvassa Suomen kompiksi itseään nimittänyt ydinryhmä kokoontuu kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen studioon soittamaan ja tarinoimaan. Pääosissa nähdään tuhansilla levyillä soittaneet studioketut rumpali Tapani ”Nappi” Ikonen, basisti Heikki ”Häkä” Virtanen , kosketinsoittaja Olli ”Puppe” Ahvenlahti, kitaristi Juha Björninen , rumpali Vesa Aaltonen ja kitaristi Janne Louhivuori, joka vastaa myös dokumentin musiikin tuotannosta ja orkesterin johdosta.

Tärkeä rooli on myös legendaarisella kitaristilla Heikki Laurilalla, jonka ykkösasema Gramexin soitettujen raitojen listalla on ollut pitkään täysin lyömätön. Eläkepäiviään viettävä 83-vuotias Laurila tavataan hänen nykyisessä kodissaan Nizzassa.

Naisia ei komppiryhmissä vielä tuolloin nähty. Taustalaulajina heidän panoksensa hittien synnyttämisessä oli kuitenkin korvaamaton. Elokuvassa heitä edustaa taustalaulajien eliittiin kuuluneet Irma Tapio ja Marjo-Riitta Kervinen. Heidän äänensä on jokaiselle suomalaiselle tuttu lukemattomien hittien ja mainosten kuoroista.

Myös nuoremman sukupolven muusikoita kuullaan. Tämän hetken ehkä käytetyimmän studiomuusikon, Anssi Nykäsen, tarinankertojan kyvyt pääsevät niin ikään esille tässä elokuvassa – kanssamuusikot ne hyvin jo tuntevatkin. Nykäsen tanakka komppi on tahdittanut tuhansia iskelmiä ja rockbiisejä 1980-luvulta lähtien. Ääneen pääsevät myös pitkän linjan äänittäjät ja muut studioammattilaiset orkesterinjohtajia unohtamatta.
Yleisradion arkisto sekä aikalaisten valokuvat kuvittavat tarinoita.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Tommi E. Virtanen
Kuvaus: Jani Kumpulainen F.S.C.
Lisäkuvaukset: Hannu-Pekka Vitikainen, Tommi E. Virtanen
Äänitys ja äänisuunnittelu: Jukka Nurmela
Leikkaus: Antti Tuomikoski
Elokuvaan sävelletty musiikki ja musiikin miksaus: Janne Louhivuori
Tilaaja / Yle: Arttu Nurmi
Tuottaja / Yle: Aki Forsman
Yhteistyössä: Suomen Muusikkojen Liitto ry
Tuotanto: ILLUME OY / Jouko Aaltonen

Takaisin