Jesse Dayton
Yhdysvaltalainen Jesse Dayton aloitti uransa paukuttelemalla rockabillyä Road Kingsissä, mutta on hankkinut kiiltävimmät kannuksensa countryn puolelta. Dayton on saavuttanut Yhdysvalloissa myös useita sijoituksia Americana Top Ten listoilla. Häntä on jopa kutsuttu yhdeksi kantrirockin pelastajaksi, jonka musiikissa yhdistyy George Jones Steve Earleen. Dayton on tehnyt yhteistyötä niin Johnny Cashin, Waylon Jenningsin kuin Rob Zombien kanssa. Musiikkiuransa lisäksi Dayton on myös näytellyt Hollywood-elokuvissa.
Mark Harman
Pakkasukon vieraita hemmotellaan lisää perjantaina, kun englantilainen Mark Harman, taustabändinään kotimainen Hot Rod Rhythm Boys karauttaa paikalle.
Mark Harman on yksi roots rockin parhaista kitaristeista ja oli 27 vuotta nokkamiehenä perustamassaan neo-rockabilly maailman ykkösbändissä Restlessissä. Restless vei Markin kotikaupungista täysille saleille ympäri maailman. Lontoosta Eurooppaan, Skandinavia, Moskova, Tokio, Sydney ja Hollywood tuli nähtyä moneenkin kertaan. Restless päätti lopettaa olleessaan vielä hyvässä kuosissa ja teki sen tyylikkäästi v.2007 Viva Las Vegasissa.
Matkan varrella Mark on työskennellyt monien legendojen kanssa, kuten: Joe Strummer (The Clash), Robert Plant (Led Zeppelin), Little Richard, The Ramones, Slim Jim Phantom (The Stray Cats).
Sittemmin Mark on kiertänyt maailmaa uuden bändinsä The Loose Noosen kanssa. The Hot Rod Rhythm Boys on Markin edellisellä Suomen vierailulla perustettu bändi, jossa vaikuttaa muusikoita Nine Lives ja Wee Wee Hours bändeistä.
www.myspace.com/markharmanhotrhythmboys
Linda Gail Lewis
Memphis Tenneseestä, festivaaleille saapuu rockin grand old lady Linda Gail Lewis, joka tietää takuulla, mistä rock´n´roll on tehty. Hän on saanut oppinsa suoraan isoveljensä Jerry Lee Lewiksen kädestä. Hän laulaa ja soittaa pianoa kuin veljensä ja esittää keikoilla myös omien laulujen ohessa Jerry Leen ikiklassikoita kuten Whole lotta shakin`going on ja Crazy arms. Linda Gail Lewis on tehnyt yhteistyötä useiden legendojen kanssa kuten Johnny Cashin, Elviksen, Janis Joplinin ja Van Morrisonin. Lewiksen kanssa Kemissä soittaa pitkän linjan brittikitaristi Billy Bremner (x-Rockpile, x-Brinsley Schwarz, x-Pretenders).
Kel Elliot
Tammikuussa Suomeen Brittein saarilta saapuu valloittava Kel Elliott 7- henkisine bändeineen. Tämä nuori neito ei pelkästään laula, vaan hän myös soittaa kontrabassoa!!
Kel Elliotin musiikki on lämmintä ja raikasta "bluessahtavaa kahvila-jazzia". Optimistisuus ja makeat tarinat elämästä kuuluvat runollisissa sanoituksissa ja korostuvat tarttuvilla melodioilla. Viihdyttävää ja hyväntuulista menoa tiedossa.
Kel Elliot: laulu ja kontrabasso
Kelvin Leitch: kitara ja taustalulu
Leo Steeds: piano
Tom Voce: rummut
Hugh Rashleigh: trumpet
Alex Paxton: trombone
Harry Lightfoot: sax
Little Victor
Suomeen kolmatta kertaa esiintymään saapuva nuoremman polven memphisiläisartisti Little Victor on nykypäivän bluesmaailman originelleimpia kulkijoita, jonka musiikki ei tunne käsitteitä kompromissi tai kultainen keskitie. Siloittelemattomien 1950-luvun vintage-saundien sekä ärhäkkäästi rokkaavan mustan blues- ja rhythm'n'blues-tradition nimeen vannova Victor johdattaa kuulijansa suorinta reittiä vuosikymmeniä taaksepäin Syvän Etelän jukejointeihin - ajalle, jolloin sähkökitara oli uusinta uutta soitinteknologian saralla eikä sanaa hi-fi oltu vielä keksittykään. Uncle Ben Perryn, Jessie Mae Hemphillin, Robert "Wolfman" Belfourin ja R.L. Burnsiden tapaisilta paikallislegendoilta kotikaupunkinsa
tarunhohtoisella Beale Streetillä oppinsa ammentanut Little Victor on julkaissut 3 CD:tä sekä yhden vinyyli-EP:n, viimeisimpänä uunituore ”Let’s Get High” –CD. Lisäksi hän toimi tuottajana hiljattain julkaistulla Louisiana Redin "Back To The Black Bayou" –albumilla.
Memphisin ohella Victor on ehtinyt vaikuttaa 1980-luvun alkupuolella käynnistyneen uransa aikana näkyvästi niin Austinin kuin Pariisinkin musiikkiympyröissä.
Yhteistyö kotimaisen Down Home Kingsin kanssa sai alkunsa artistin edellisellä Suomen-visiitillä elokuussa 2008.
Little Victor: laulu, huuliharppu, kitara
Jussi Raulamo: kitara, laulu
Jaska Prepula: basso
Tyko Haapala: rummut
www.myspace.com/littlevictormusic
Mike Westhues
Yhdysvaltalainen Suomessa asuva laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Mike (Michael) Westhues on astellut pitkän tien musiikkielämän parissa niin kotimaassaan kuin Suomessakin.
Asuessaan 1970-luvulla maassamme Westhues teki yhteistyötä Pennsylvaniasta 1960-luvun lopulla muuttaneen kontrabasisti Tom Kuchkan (1938-2000) kanssa.
Westhues levytti esikoisalbuminsa Suomessa vuonna 1972 nimeltä New Morning Train, jolla oli mukana Kuchkan lisäksi Dave Lindholm.
Vuoden 1976 lopulla ilmestyi Westhuesin toinen levy A Man Name 'a Jones, jolla oli mukana iso joukko nimekkäitä suomalaismuusikoita, kuten Dave Lindholm, Rekku Rechardt, Janne Ödner, Make Lievonen, Hessu Hiekkala, Seppo Sillanpää, Olli Haavisto, Bill Carson, Ronnie Österberg, Tomi Parkkonen ja Zape Leppänen. Levyllä oli laajalla kirjolla vaikutteita amerikkalaisesta musiikista ja se sai positiivista arvostusta.
Westhuesin lähes neljänkymmenen vuoden kokemus musiikkibisneksessä on omiaan rikkaseen perintöön, josta on helppo ammentaa vaikutteita. Westhuesin oma lausuma materiaalistaan on "A taste of the blues" ja tällä kertaa ei voida sivuuttaa termiä "americana". Amerikkalaisen musiikin monet tyylilajit ovat piirtäneet varjonsa Miken sävellyksiin ja artistiesikuvista nousee vahvasti esille J.J. Cale. Pitkä ura onkin suonut myös aikoinaan Mikelle tilaisuuden yhteistyöhön Calen kanssa.
Ensimmäisestä Suomessa julkaistusta Mike Westhuesin levytyksestä, New Morning Train, tulee tänä vuonna kuluneeksi 37 vuotta ja uutukainen todistaa mestarin olevan yhä edelleen voimissaan ja pystyvän synnyttämään sielukasta sinisävytteistä juurimusiikkia americanan hengessä.
Jump 4 Joy
Yleisön pyynnöstä toista kertaa Pakkasukossa!
rytmimusiikkiakti, joka on kerännyt seisovat aplodit, mm. New Orleansissa, Lontoossa, Marseillessa, Moskovassa ja ja jopa Etelä-Koreassa. Bändi on esiintynyt jo yli 2000 kertaa uransa aikana vuodesta 1992 lähtien.
Jump 4 Joyn konsertti on sekä musikaalinen, että visuaalinen elämys.Keikka voi olla dadaistisen surrealistinen matka läpi musiikin ja verbaalinen elämys, jonka pianisti/laulaja Ulf Sandström loihtii esiin kuin tyhjästä.
Bändiä on inspiroinut New Orleans perinnön mukaisesti mm. Fats Domino, Fats Walker, Amos Milburn, Frogman Henry ja Rosevelt Zykes. Soitossa tulevat esiin bändin taidon lisäksi energisyys ja improvisaatiokyky. Bändin ohjelmistossa on laajan oman materiaalin lisäksi hyviä kunnon rokkeja tyyliin – Do The Louie.
Ulf Sandström on sielukas laulaja, mutta myös pianon ääressä vertailukelpoinen vanhanajan mestareihin. Bo Gustafsson taas soittaa tenorisaxofoniaan tyylillä, joka tuo mieleen taiturit nimeltään, King Curtis ja Earl Bostic ja lähestyy alttofonia pehmeällä jazzmaisella otteella.
Bändin muut jäsenet ovat Anders Almberg rummuissa ja Jan Adelfelt kontrabasson varressa. Vuosien maailmaa kiertämisen jälkeen, heidän yhteistyönsä on hioutunut saumattomaksi.
Jump 4 Joy on tehnyt 8 albumia, jotka ovat saaneet radiosoittoa ympäri maailmaa mm. Ranskassa, Italiassa, Belgiassa, Saksassa, Hollanissa, USA:ssa,Australiassa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että Jump 4 Joy on uskomattoman kova bilebändi, joka tulee Pakkasukonkin lavalla panemaan ranttaliksi ja saa varmasti hyvälle tuulella uskomattoman hienolla showllaan. Tätä et haluaa jätttää näkemättä ja kokematta!
Django Reinhardt Retrospective (Django 100 v konsertti)
Hot Club De Finlande feat Andreas Öberg & Mikko-Ville Luolajan-Mikkola & Ostrobothnian Jazz Orchestra
Retrospective Djangon konsertissa tehdään matka Djangon ja sävellystensä mukana alkuaikojen akustisesta Hot-Jazzista, Be-Bop aikakauteen.
Matka alkaa 30-luvun puolenvälin soundilla, jolloin bändi oli tulisimmillaan. Kaiki kolme kitaristia olivat mustalaisia ja meno sen mukaista. Pakkasukossa Djangon tuolilla istuu Jazzkitaran tämän hetken suurimmista nimistä Andreas Öberg.
Aikaisemminkin Kemissä ensimmäisessä Pakkasukossa kemiläiset sydämmet soitollaan lämmittänyt Andreas on ollut mukana Djangon 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä huikeassa ”Symphonic Django” projektissa, jossa alan kärkinimet: Öberg, Stochelo Rosenberg, Bireli Legrene ja viulisti Florin Nicolescu soittavat euroopan isoissa konserttisaleissaa sinfoniaorkesterin säestyksellä. Tällä hetkellä Öberg vaikuttaa pääasiassa modernin kitara be-bop;in parissa USA;ssa ja onkin soittanut viimevuosina lähes kaikkien Jazzmusiikin tämän hetken isojen nimen kanssa, niin levyillä, kuin konserteissa.
Pakkasukossa Hot Clubin viulussa on Mikko-Ville Luolajan-Mikkola, Suomen jazzviulistien ykkösnimi jo vuosien ajan. Mikko-Ville on tehnyt myös mittavan uran klassisen musiikin puolella. Soittaen mm. New Yorkin Metropolitan Opera;ssa, sittemmin konserttimestarina Stockholm Kungliga Opera;ssa ja usean vuoden merkittävä työ Savonlinnan oopperajuhlilla.
Solistein takan Hot Club De Finalnde yhtyeen kompppisvengistä vastaa basisti Ari Tarvainen ja kitaristi Ari-Jukka Luomaranta.
Konsertin alkuosassalähestytään alkuaikojen akustista, pientä, nopeaa ja hikistä Hot Club De France bändin tunelmaa. Bändi soitti paljon standardeja, mutta ohjelmistoon tuli pian myös Reinhardt-Grapelli sävellyksiä, joista tuolta akjalta tunnetuimpia ovat mm. ”Minor Swing”, ”Belleville”, ”Stompin at Decca” ja kaikkein suurin Django hitti ”Nuages”.
Konsertin loppuosassa posotellaan jo sitten koko 20-henkisen Ostrobothnian Jazz Orchestran voimin.
Osaksi omalaatuisten isolle bändille tehtyjen Reinhardt sävellysten parissa, mutta myöskin Be-Bop ajan tiukoissa up-tempo kuvioissa.
40-50 luvun vaiheteessa Jazz oli muuttunut. Pariisin jazz ja yöelämän keskus oli siirtynyt Montmartelta St.Germainiin, nuorempien soittajien tapa improvisoida oli jotenkin toisenlaista. Reihardtin sävellyksistä tuolta ajalta kuuluisin on ehkä Nuits de St.Germain despres. Tuohon aikaan sijoittuu myös mutka Djangon mielikuvissa, jazzmusiikin mekkaan USA;han ja vierailuunsa Duke Ellingtonin bändissä, jota myöskin lähestytään konsertin loppupuolella.
Ostrobothnian Jazz Orchestra, lyhyemmin OJO, -kapellimestarinaan Pekka Annaperä on Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan Konservatorion suojissa toimiva bigband. OJO tunnetaan paitsi monipuolisesta ohjelmistostaan, myös nimekkäistä vierailijoistaan..
Tinhau Quartet
Keväällä 2009 neljä nuorta musiikin ammattiopiskelijaa kokoontuivat soittamaan Jazz-musiikkia yhdessä. Muutaman jamisession jälkeen musiikkityyliksi muodostui energinen, moderni ja modaalinen lähestymistapa, vaikutteina mm. Miles Davisin, John Coltranen, McCoy Tynerin ja Wayne Shorterin musiikki.
Motivoitunut ja innostunut Tinhau Quartet aloitti keikkailun vain muutaman kuukauden yhteissoiton jälkeen saaden kiitoksia ja positiivista palautetta musiikin ammattiosaajilta. Erityisesti kiitosta saivat rohkeat mutta musikaaliset ja omaleimaset sovitukset tunnetuista jazz-standardeista. Tulevia keikkoja varten Tinhau Quartet harjoittelee intensiivisesti tutustuen yhä syvemmälle modaalisen musiikin saloihin. Lisäksi Tinhau esittää omia, 60-luvun mestareiden hengessä sävellettyjä kappaleita.
T.Leino Blues Band
Harpisti/kitaristi/laulaja Tomi Leinon luotsaama yhtye edustaa maamme terävintä blueskärkeä. Ahkerasti keikkaileva Tomi Leino Blues Band on yksi harvoista tällä tyylisaralla päätoimisesti vaikuttavista yhtyeistä. Kyseessä on tyylikäs, tiukasti yhteenhitsautunut livebändi.
Tomi Leino Blues Band julkaisi loppuvuodesta 2007 CD:n "Keep It Moving" amerikkalaisen harpisti-laulajan Steve Guygerin Kanssa. Uusi cd "Dynamite Boogie" on vastikään ilmestynyt.
"It's been an absolute thrill to play with them"
- Steve Guyger Philadelphia Pennsylvania -
Tomi Leino is one of the best musicians I've ever heard!!"
- R.J. Mischo Fayetteville Arkansas -
"Mr Leino's band is right on time"
- Chuck Nevitt Dallas Texas
Jatsipartio
Jatsipartion muodostaa viisi pitkän linjan kemiläismuusikkoa; Antti Pasanen (laulu), Tuomo Hämeenkorpi (kontrabasso), Matti Aho (piano), Arto Perkiö (kitara) ja Esa Heikkinen (rummut)
Yhtyeen musiikillisena linjana on jazz-standardit ja elokuvamusiikki. Yhtye esittää rauhallisesti tunnelmoiden muun muassa Nat King Colen ja Frank Sinatran kappaleita suomeksi.
Cantus Bothnica
Cantus Bothnica on kemiläinen a cappella -lauluyhtye, joka koostuu kuudesta Hepolan koulun opettajasta.
Cantus Bothnican ohjelmisto kattaa muun muassa negrospirituaaleja. Yhtyeen soinnissa kuuluu vaikutteita niin klassisesta kuin pop-laulustakin.
Cantus Bothnica perustettiin vuonna 2008 sekakvartettina, mutta syksyllä 2009 ryhmä sai kaksi uutta naisjäsentä. Yhtye on esiintynyt muun muassa yritystilaisuuksissa.
Elina Mikkola - sopraano
Kati Santala - sopraano
Susanna Heikura - altto
Sanna-Pauliina Siira - altto
Olli Kelhä - tenori
Arto Perkiö - basso
Honky Tonk Men
Honky Tonk Men perustettiin vuonna 2005. Yhtye soittaa energistä ja monipuolista rhythm and bluesia vankalla alan kokemuksella ja ammattitaidolla. Musiikissa saksofoni on keskeisessä roolissa. Yhtyeen jäsenet ovat soittaneet mm. Groovy Eyesissä, Olmarin Unionissa, Ismo Haavisto Bandissä, Marko Haavisto & Hanksissä, One O'Clock Humphissa, Wiley Cousins Bandissä, Jazzgangstersissa, Anssi Tikanmäen orkestereissa ja Pauli Hanhiniemen Perunateatterissa sekä Hehkumossa. He ovat soittajina tehneet myös yhteistyötä alan kansainvälisten taitureiden kanssa (esim. Carlos del Junco, Diz Watson, Junior Watson, Tino Gonzales, Barrence Whitfield, Jo'Buddy jne.).
Yhtye soittaa omia kappaleita mm. Woodbeat-levyltään, joka on jo soinutkin mm. Radio Suomen Bluesministeri -ohjelmassa, sekä Masa Orpanan soololevyltä ("Honky Tonk Man", Alba Records 1995). Ohjelmistosta löytyy myös kiinnostavia blues-, soul- ja rock'n'roll -klassikoita 1950-60-luvuilta. Musiikissa voi kuulla sävyjä myös mm. useista eli rhythm and blues tyyleistä, jazzista ja zydecosta.
Masa Orpana: saksofonit, kitara
Ismo Haavisto: laulu, kitara, huuliharppu
Ville Vallila: basso
Juppo Paavola: rummut
Swamp Boogie
Swamp Boogie on tiivis trio, jonka tärkeimmät tyylilliset vaikutteet ovat Louisianan swamp blues ja Mississippin sähköistetty boogie. Lähinnä se tarkoittaa suoraviivaista, pelkistettyä ja karheaa ilmaisua. Rumpali Make Lajunen ja kitaristi Jaska Prepula luovat jämäkän rungon laulaja/huuliharpisti Hessu Heinoselle, joka eläytyy tukkansa takana väkevään tulkintaan vanhojen blues-miesten, kuten Lightin' Slimin, Papa Lightfoodin ja Howling Wolfin kappaleista, milloin möreällä äänellään vokalisoiden, milloin harppuaan mouruttamalla. Heinosen laulussa on uskottavaa karheutta ja voimaa. Miehen esiintymistyyli on esikuvien mukaisesti tyly, mutta lämmin. Yleisöä ei kosiskella, mutta sille pyritään olemaan läsnä. Swamp Boogie jättää yleisöön miellyttävän jälkimaun, monien mielestä illan aidoimman.Petri Kaikosuo, Keskisuomalainen
Heikki Heinonen: laulu, harppu
Jaska Prepula: kitara
Make Lajunen: rummut
www.myspace.com/swampboogiespace
Tap Waters Orchestra
New Orleans henkistä menoa. Esiintyy pe-la Cumuluksen aloitusaktina, sekä su Koodissa.
Suomalais- Simolainen kokoonpano tarjoaa aisteja hivelevän katsauksen New Orleans-pohjaiseen rytmimusiikkiin.
Oola malla walla dalla!!
Tuomo Jakku: Rummut
Olli Estola: Lyömäsoittimet
Mikko Raappana: Basso
Joonas Karjalainen: Koskettimet, Laulu
Tuomas Laajoki: Kitara
Olli Pelto-Aho: Saksofoni
Maria Iivonen: Laulu
Heidi Lammi: Laulu
Mikko Nuorala: Laulu, Kitara
Herd
Herd on keväällä 2009 säveltäjä-basisti Mikko Pellisen (s. 1983) aloitteesta perustettu yhtye. Pellisen lisäksi yhtyeessä soittavat vibrafonisti Panu Savolainen (s. 1990) ja rumpali Tuomas Timonen (s.1986). Kaikki yhtyeen jäsenet opiskelevat Sibelius-Akatemian jazzosastolla sekä edustavat uutta, vallan energistä sukupolvea Suomen jazzpiireissä.
Herdin musiikille on ominaista rytminen monipuolisuus, soittajien vahva keskinäinen kommunikaatio sekä tyylirajoja rikkovat sävellykset. Ne ovat saaneet vaikutteita mm. modernista jazzista sekä etnisestä musiikista. Herd on esiintynyt ahkerasti pääkaupunkiseudulla sekä Norjassa Dølajazz-festivaaleilla.
Big Blind Willie & The Legendary Line-Up
Big Blind Willie syntyi tähän maailmaan Himangalla 1983 ja Dennis Wilson kuoli.
Ollessani kosiomatkallani Suomen Pohjanmaalla kuulin äänen, mikä muistutti liikaa edellisen illan viskin ja tupakan sekoitusta kurkussani. Samalla niin surullista, mutta uhmakasta. Kuin västäräkki humalassa. Willie ilmestyksenä ladon nurkassa sai kitaran kielet katkeamaan. Tukka kuin viljapelto myrskyn jälkeen ja leuka nukkasängellä. Kuin Tom Waits ja Leonard Cohen olisivat saaneet lapsen.
Jo ennen sekoamistaan kitarointiin Big Blind Willie aloitti meidän viihdyttämisen rumpalina orkestereissa. Hän kerkesi soittaa kapakoissa pianoa, soittaa suutaan, riidellä baarimikon kanssa, sopia ja päätyä taas kitaraan.
Nyt hän kiertää joko yksin, kaksin, kolmin tai bändinsä The Legendary Line-Up:in tukemana niitä paikkoja joista kertoo toivovansa tien vievän sinne missä Eddie Kirklandin ja Louisiana Redin kerrotaan kävelleen. Hyvää matkaa!
www.myspace.com/bigblindwillie
Hoodoo Saints
Rakkauden liemissä marinoitua kiimagospelia oulujoen suistomaalta!
Oululaisyhtye koostuu avioparista ja kahdesta veljeksestä. Tausta-asetelma on siis kiintoisa ja omaperäinen, mutta etenkin nämä määreet pätevät Hoodoo Saintsin musiikkiin. Hienoa on huomata, kuinka hankalasti bändi asettuu genrekarsinoihin. Garage-orientoitunutta rockia rämebluesin ja punkin hengessä, popmaustein.